Peruskristillinen keskusta.
Arvokonservatiiville keskiryhmän yleispuolueelle olisi tilausta. Ongelma on, että niitä on jo kolmisen kappaletta ja jokaisen johtajuuteen on enemmän tai vähemmän tunkua hetkittäin ja näin vaalisumaisena kautena kaikki olemme toinen toistamme viisaampia joka asiassa. Niinpä keskiryhmien kohtalona näyttää olevan jatkaa toinen toistensa syömistä niin kuin vasemmisto on syönyt toinen toisiaan ja söi nytkin presidentinvaaleissa.
Tai palataa sitten vaaleihin ja tutkitaan 1. kierroksen prosentteja mielekkäästi ryhmitellen, hiukan pyöristellen (muttei olennaisesti), jotta pääsen tasan sataan:
Niinistö 36.9% KOKOOMUS, "Porvarin ääni"
Väyrynen + Soini + Essayah 29.4% ARVOKONSERVATIIVI PERUSKRISTILLINEN KESKUSTA, "Peruskristillisen suomalaisen ääni"
Haavisto + Biaudet 21.5% VAIHTOEHTOPUOLUE, "Liberaalin vähemmistön ääni"
Lipponen + Arhinmäki 12.2% YHDISTYNYT VASEMMISTO, "Vasemmistolaisten ääni"
Keskustapuolueen jonkinlaiset "harhapolut" puolueena ovat anteeksiannettavia, heillä oli vain huonoja vuosia/keulahenkilöitä välissä. Eikä meillä KD:ssäkään niin mahtavat vuosia ainakaan vaalitulosten perusteella ole ollut, vaikka koemme olevamme melko tyytyväisiä arvopolitiikkaamme. Toki kaikessa on aina korjattavaakin.
Minulle on tärkeää että kristillinen, isänmaallinen ja perhekeskeinen arvopohja on tuotu esiiin puolueen peruskirjoissa ja ne siellä myös pysyvät.
Ongelma on kuitenkin että kaikki olemme niin viisaita ja niin oikeassa.
Kuitenkin neljä vahvaa puoluetta tekisi politiikasta kenties toimivampaa. Tietenkin "hajota vastustaja" on ovelaa politiikkaa, mutta olen liian kiltti siihen ajattelutapaan.
Noissa prosenteissa on tietenkin se harhama, että presidentinvaalit ovat enemmän henkilövaalit kuin eduskuntavaalit.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kiinnitin huomiota ennen ensimmäistä kierrosta siihen kuinka lähellä sari Essayah ja Paavo Väyrynen olivat melkein kaikissa asioissa.Jos kristilliset olisivat alunalkaen solmineet presidentinvaaleissa vaaliliiton ja tulleet Väyrysen taakse hän olisi toisella kierroksella.
Silti en usko arvokonservatiivin keskustan olevan mahdollista. Paremminkin olisi tilausta maltilliselle keskustalle. Se edellyttäisi jonkinsorttista ryhtiliikettä keskustan liberaalisimmassa siivessä jotka nyt äänestävät Haavistoa.He voisivatkin suosiolla siirtyä vihreisiin. Samoin se edellyttäisi että kristillisten konservatiivisintä siipeä alkaisi kiinnostaa muutkin asiat kuin sukupuolineutraalin avioliiton jyrkkä vastustaminen ja sillä vaahtoaminen. Perussuomalaiset puolueena eivät ole kypsiä minkäänlaisiin liittoihin ennenkuin niistä tulee "vanha puolue" ja palaavat jytkyhuumasta muiden kuolevaisten sekaan. Silti heidän leiristään palaisi kyllä joukko äänestjiä jotka ovat sinne keskustasta ja kristillisistä loikanneet.
Minusta "maltillisuus " olisi kova sana. Kristilliset arvot voisivat tulla paremmin hoidettua maltillisesta puolueesta käsin. Pitäisi uskoa saarnaaminen ja moraalinvartiointi seurakuntien ja herätysliikkeiden tehtäväksi ja keskittyä hoitamaan näitä talous, tulonjako,sosiaali ja tasavertaisuuskysymyksiä jotka on äärikonservatiiveeiltä jääneet taka-alalle.
Arvokonservatiivisuus ei välttämättä ole ultrakonservatiivisuutta eli patavanhoillisuutta, jos sen käsittäisi niin, että puolustetaan vähintään perinteisesti ajattelivien oikeutta elää omalla arvoreviirillään ja sanan- ja uskonvapautta, vaikka ei lähdetä pakottamaan toisia ajattelemaan samoin. Tämähän tilanne on jo nyt avioliittoasiassa. On kaksi lakia, ja pelkästä puhtaasta demokratianäkökulmasta ilman arvolatausta, tilanne on tavallaan optimaalinen.
Olen samaa mieltä aloittajan kanssa.
Olenkin toisaalla ehdottanut samaa, että Väyrysen johtama Keskusta, PS ja KD yhdistyisivät. Tällöin cityliberaalit kepulaiset voisivat siirtyä vaikka Vihreisiin.
Jos Väyrynen ei pääse Keskustan johtoon, on vielä se mahdollisuus, että Väyrysen johdolla syntyisi täysin uusi puolue, joka aloittaisi sitten joko yhdistymis- tai yhteistyöneuvottelut PS:n ja KD:n kanssa.
Eli jos yhdistyminen ei ole mahdollista, niin voisi pyrkiä tiiviiseen yhteistyöhön.
Puoluejohtajaksi olisi kuitenkin sen verran tunkua, että siihen tämä idea joka tapauksessa kariutuisi.
Ellei sitten mentäisi sellaiseen malliin, että puolueella ei olisi yhtä johtajaa, vaan johtokunta, ja kahden vuolen välein automaattiseti kiertävä puheenjohtajuus. Tässä olisi muutenkin ideaa, minkään puolueen ei tulisi olla minusta yhden johtohahmon varassa. Tämä on mm. Perusässien vaarana ja kyllä se KD:nkin vaarana on saattanut olla joidenkin mielestä.
Kun sekä isäni että Jouko Piho ovat minua kokeneempia elämänkonkareita, niin käykääpä nyt viemässä omin tavoinne tämä viesti "Kolmelle Tietäjälle". Minä olen tällainen alle 40v pieni ihminen, minun ääneni ei kanna kauas.
Minusta tässä avioliitto-asiassa saattaa osoittautua, että kristillis-perinteisen avioliittokäsityksen avoimen olemassaolon ja sanan-ja uskonvapauden puolustaminen saattaa olla jopa tärkeämpää, kuin sukupuolineutraalin vastustaminen, jos vastustaminen syö kaiken energian puolueen toiminnassa. Aamusta iltaan energiaa vaan vastustamiseen ja vastustamiseen.
Olen ollut alustavasti asiasta jo yhteydessä Väyrysen ja Soinin kanssa.
Ei ole konkarilla yhteyksiä tietäjiin eikä paljon muihinkaan silmäätekeviin. Mutta tämmöisestä asiasta kannattaa kirjoitella. Ajattelen yksinkertaisesti että ei nimi miestä eikä naista pahenna josei parannakaan. Eikö voisi, jos tuo avioliitto sana nyt niin tärkeä joillekin tahoille on, antaa lisenssi myös homopareille. Mutta minusta olisi kohtuullista ja maltillista jos me "vanhoilliset" saisimme kuitenkin käyttöömme ilmaisun "perinteinen avioliitto" Ei menisi energiaa vastustaa asioita joille ei paljon arkikäytännön merkitystä taida olla-
Merkittävin ongelma sukupuolineutraalissa avioliitolaissa on se, että sen myötä tulisi ulkoinen adoptio-oikeus myös homopareille. Tätä en hyväksy, lapselle pitää adoptiossa turvata isä ja äiti. Vaikka kaikilla lapsilla ei ole isää ja äitiä enää jäljellä, kaikilla on kuitenkin biologinen isä ja äiti, vaikka se olisikin esimerkiksi kuollut.
Homopareilla on rekisteröity parisuhde ja sitä termiä voidaan muutoin muuttaa avioliiton kaltaiseksi oikeuksiltaan pl. ulkoinen adoptio + hedelmöityshoidot pitää kieltää yksinäisiltä naisilta ja naispareilta, koska heillä lapsettomuus ei johdu lääketieteellisestä syystä.
Edelliselle kommentoijalle: olen täysin samaa mieltä sinänsä, mutta toisaalta jokainen perhe on vastuussa omista lapsistaan, eikä naapurin lapsista.
Minimitavoitteena pidän siis sitä, että AIKOJEN LOPPUUN ASTI Suomessa kristillis-perinteisesti ajatteleva ihminen saa vapaasti ilmaista itseään ja ajatteluaan sanomalla vaikka megafoniin torilla(sikäli jos muutkin saavat puhua megafoniin torilla, ei muuten tietenkään): minusta avioliitto on miehen ja naisen välinen, ja siksi olen "perinteisessä avioliitossa" ja haluan kasvattaa lapseni niin.
Tämä näkökulma pitää ulottua perustuslakiin asti.
Surullista on, jos muutaman vuoden päästä perinteistä käsitystä kannattava katutyöntekijä viedään vankilaan kansanryhmää vastaan kiihottamisesta, koska on keskustellessa ilmoittanut oman käsityksensä.
Sikäli kuin toivon muiden ajattelevan samoin, toivon että se johtuisi aidosta kansallisesta hengellisestä heräämisestä eikä vaikkapa vuosittain toistuvista 51%-49%- tyyppisistä "läheltä piti"-äänestyksistä.
Juhani:
Huomauttaisin, että adoptiolla ei hoideta lapsettomuutta vaan etsitään lapselle uusia vanhempia. Se on sama tykkääkö Liisa Matista vai Maijasta tai onko Matilla tai Liisalla biologinen lapsettomuus, biologinen lapsellisuus, adoptiolapsellisuus tai haluttomuus tehdä lapsia.
Avain on lapsen etu. Joissain tilanteissa lapsen etu on saada edes äiti. Puhutaan yksinadoptoinnista. Jos lapsi vain on pieni ja terve, viranomaisten on helppo löytää uusi isä ja äiti, molemmat.
Ymmärrätkö? Heteroparit eivät halua adoptoida 6-vuotiaita hepatiittia kantavia rotulapsia. Siksi turvaudutaan muihin kuin tavallisiin aviopariadoptiovanhempiin, viimeiseen oljenkorteen. Elämä on julmaa, eikä se parane jeesustelulla. Adoptoisitko sinä hylätyn lapsen, jolla on fas, hiv, kikkara tukka ja ikää? Niinpä. Lapsen etu on, että löytyy edes joku luotettava huoltaja.
Adoptiojono on valtava ja odotusaika yli vuosi, eli riittävästi heteropareja adoptioon löytyy.
Arvioisin että neljälle jaettuna kakku olisi seuraavissa eduskuntavaaleissa:
KOKOOMUS: 35%-25%
PK-KESKUSTA: 25%-35%
VAIHTOEHTOÄÄNI: 15%
VASEMMISTO: 25%
Kyllä minä tuosta itselleni puolueen löytäisin, mutta en osaa sanoa muista. Esim. RKP ei ole varsin liberaali, vaan laidasta laitaan men bara på svenska.
Tuollaiset neljä puoluetta olisi vielä riittä määrä suomalaiseen piirileikkiin hallituksessa ja oppositioissa. Samalla tämä ehdotus ehkä tukkisi Kokoomus-hegemonian syntymisen.
Eikun Pulkkinen KD:n johtajaksi, niin tavoite on yhden askeleen lähempänä (-;
Vasaemmiston luulisi olevan paljon helpompi yhdentyä. Samalla siitä kenties syntyisi selvemmin vasemmisto kuin mitä Sd puolue on. Arvelin että kansa antoi tuomionsa sinänsä kunnon miehen Lipposen edustamalle vasemmistolle joka ainakin minusta on käytännössä näyttänyt oikeistolaisemmalta kun esim Kataisen ja Niinistön oikeistolaisuus konsanaan.
Vasemmisto saattaa olla enemmän "perinnevasemmistolaisuutta" tänä päivänä mutta so what, heillä on hyvä olla poliittinen koti myös.
Adoptioasia on tietysti vaikea. Juha Kinnunen sanoi ja kaikki me tiedämme että suuri osa lapsista elää perheissä joissa on vain toinen vanhempi. Kun adoptiopäätös tehdään viranomaiset kai pyrkivät selvittää adoptiovanhempien soveltavuuden vanhempina olemiseen. Ajattelen kuitenkin että tämän seulan voi läpäistä pari jossa toinen vanhempi on vaikkapa narsisti, tai joku muu luonnehäiriöinen.Kenties pitkälle kehittynyt alkoholi tai huumeriippuvainenkin onnistuu pääsemään adoptiovanhemmaksi. Ehkä tärkeintä sittenkin on että adoptiovanhemmat pystyvät rakastamaan ja huolehtimaan lapsesta ja tarjoamaan turvallisen kasvuympäristön. Sukupuoliroolien merkitys voi olla edellämainittuja seikkoja vähäisempi.
... ja siis edelleenkään adoptiolapsia ei oteta, vaan lapsille etsitään lapsen edun mukaista sijoituspaikkaa. Se on välillä todella vaikeaa, kun lapsi on sairas tai muuten erityistarpeinen.
Siinä ei ole kovin viisasta alkaa jeesustelemaan sillä, mikä on lapsettomuustilanne, sen syy tai aviosääty.
Perttu Pulkkisen otsikko "Peruskristillinen keskusta" sisältää viittauksia kolmeen puolueeseen ja olisi siten sopiva sellaisenaan uuden fuusiopuolueen nimeksi.
PS on paljolti kasvanut reaktiona Keskustan muuttumiseen rehniläiseen, talous- ja arvoliberaaliin suuntaan, liittovaltiota ja natoa haikailevaksi puolueeksi. Yhdistyminen on mahdotonta, mutta puolueiden kannattajien homogenisoituminen on mahdollista.
KD on aivan liian vanhoillinen kahdelle muulle, jotta puolueet voisivat yhdistyä.
Mutta aina haaveilla voi.
Näitä vanhoillisuuksia ym. linja-eroja ja samanmielisyyksiä tulisi minusta katsoa ennenkaikkea puolueohjelmien ja eduskunnasssa tehtyjen äänestysten valossa. Mutta mielikuvat mitä media luo, ovat toinen juttu.
Esim. joitakin vaan ärsyttää sana "kristillinen" niin paljon että punainen vaate tulee silmien eteen. Tämä on tietenkin ongelmakin vaaleissa, mutta ei liity vanhoillisuus-uudistusmielisyysasiaan niinkään.
Kyllähän se minulle, Joukolle ja Pertulle varmaan kävisi. Mutta olen ollut jo 1956 kun Kekkosesta tehtiin presidenttiä jotenkin selvillä tästä keskustan väestä. Saattaisivat merkittävä osa vähän vierastaa että Kristillisyys olisi niin vahvasti jo nimessä. Varmaan tuolla persujenkin puolella kaikki ei halua niin leimallisesti kristityjä olla kun puheenjohtajansa. Joten vieläkin vaikka Pihon mielipiteitä kovin arvostankin olen tämän "maltillinen keskusts" kannalla. Voisi auttaa fuusion toteutuksessa jos se nyt ylipäätänsä tapeetille tulisi.
Nyt kun uusi puolue on jo miltei valmis (-; ... niin maltillinen keskusta sopisi minulle kohtuu hyvin, kunhan kristillis-nih ... eikun kristillis-sosiaalisuus mainittaisiin puolueen perusperiaatteissa.
OK.
Olkoon sitten Maltillinen keskusta eli Make.
Makea nimi.
Suomalaisuuteen kuulu, syytä en tiedä, että kristillisyys pidetään hyvin yksityisasiana. Nyt tämä mediakulttuuri saattaa hieman muuttaa tätä suomalaisuuden perusvirettä. Minusta politiikka on tavallisten ajallisten asioiden hoitoa. Tämän kolmannen ryhmän kannattaisi muistaa että näitä ylistyslauluja ei tarvitsisisi sotkea politiikkaan. Seurakuntia on joka lähtöön joissain ylistetään spontaanisti tai pakonomaisesti, en tiedä. Toisissa veisataan virsiä, tätä problematiikkaa ei pitäisi ainakaan tuoda minkäännimisen puolueeseen.
Yksi kaikkein tärkeimpiä pointteja on mielestäni analysoida: minkälaisiin asioihin puolueet tai niiden johtavat poliitikot ovat kompastuneet Suomessa - tai niikseen muuallakin - ja miten vastaavaa voitaisiin vähentää, joskaan ei kokonaan estää.
- yksittäisen poliitikon vallanhalu
- yksittäisen poliitikon rahanhimo
jne jne.
Ja tärkein tietysti sellainen OHJELMA, että 95% ymmärtää ja voi allekirjoittaa tyytyväisenä sen. Ei "korjauksia" korjauksien päälle, vaan suunta yhteiskunnalle.
Luulen, että jos ihmiset lukisivat kd:n ohjelmia tietämättä että ne ovat kd:n, he voisivat huomata olevansa useinkin kaappikoodeeläisiä.
Perttu kirjoittaa "Ellei sitten mentäisi sellaiseen malliin, että puolueella ei olisi yhtä johtajaa, vaan johtokunta, ja kahden vuolen välein automaattiseti kiertävä puheenjohtajuus. Tässä olisi muutenkin ideaa, minkään puolueen ei tulisi olla minusta yhden johtohahmon varassa".
Puheenjohtaja on tietysti puoluejohtaja. Mutta jos pesti olisi määräaikainen, se huomattavasti karsisi yhden henkilön vallanhalua. Eräässä järjestössä jonka sinäkin tunnet on tällaiset säännöt. Siitä on hyvät kokemukset.
Rahajutut ovat tietysti aina vaarana, mutta eiköhän nämä vaaliraha ymjupakat ole sitäkin vähän suitsineet.
Sukupuolimoraalikysymykset ovat kolmas vaara. Niitä ei pitäisi salailla yhtään vaan tutkia ja toimia heti kun asia tulee esille
Juuri siitä eräästä järjestöstä olen tuon hyvän idean lainaan ottanut, se on todella hyvä. Ihmettelen että sen merkitystä ei tajuta 2010-luvulla ueammissa kansalaisjärjestöissä. Usein mennään luullakseni samaan halpaan. Luodaan vahva johtohahmo, jota ihaillaan ja joka paisuu ja paisuu kunnes lopulta mietitään, että miten hänestä päästäisiin siististi eroon.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 30 kommenttia