Perttu Pulkkinen - perusteltua näkemystä etsimässä Totuus on tuolla jossakin. Jospa ilo olisi elämän todellinen olemus.

Raha ei ole ainoa kannustin - vaikka toki yksi

Nobelistimme Bengt Holmström on todennut, että hänen ollessaan Nokian hallituksessa vuosina 1999–2012 johdon palkkiot menivät kohtuullisista täysin kammottaviksi.

Laajentaisin keskustelua pelkästään yritysjohtajien kannustimista työelämän ja yhteiskunnan kannustimiin yleensäkin.

MITÄ TYÖELÄMÄÄN TULEE...

Eivätkö rahan lisäksi kannustimia ole:

  • oman työn kokeminen merkitykselliseksi
  • vahva tuntemus siitä, että on oikeasti tehnyt hyvää työtä
  • hyvä työilmapiiri
  • asiakkaiden, esimiehen ja työkavereiden antama hyvä palaute
  • joustava, omaan elämään istuva työaikajärjestely
  • erilaiset arkisemmat työsuhde-edut, jotka eivät ole suoraan rahaa pussiin, kuten vaikka ilmainen kahvi työpaikalla
  • mahdollisuus kehittyä ja edetä eteenpäin työssään

Toki työelämässä peruspalkan taso, varsinkin riittävä taso, on tärkeä kannustin. Jotta en puhuisi itseäni pussiin, olen kirjoittanutkin tästä, joskin hiukan turhankin kiivaaseen sävyyn:

http://perttupulkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/204147-tyoantaja-tyonna-...

Kyllä peruspalkka on tärkeä, mutta kannustimet tulevatkin sen päälle, eikä siitä pois.

Jos luovumme omista todellisista ihmisyyden arvoistamme, lopulta mikään ei tunnu miltään.  Rakkautta ei voi ostaa rahalla, eikä sielun rauhaa.

Sano sydämessäsi nyt ennen joulua: kiitos tästä vuodesta, kiitos niistä työmahdollisuuksista.

Ja kiitä itseäsikin, kiitos että jaksoit työssäsi, jos sellaista sait tehdä.

ENTÄ SITTEN YHTEISKUNNAN TASOLLA...

Suomalaisten  - ja myös suomalaisen median - suhtautuminen verotukseen on 'skitsofreenista'. Veroja ei osata läheskään aina ajatella PALVELUMAKSUNA. Lähes samalla tavalla kuin olemme ylpeitä siitä, että lomamatkaan käytimme X euroa, voisimme olla ylpeitä siitä, että maksoimme veroa Y euroa.

Miksi emme ole? Osittain ymmärrettävistäkin syistä. Työelämässä sinnittelevää voi ärsyttää havainto siitä, että vapaamatkustajia vaikuttaa olevan kohtuuttoman paljon. Yrittäjää voi ärsyttää se, jos ei ole mielestään saanut tarpeeksi vastaantuloa ja tukea yhteiskunnalta ponnistuksiinsa. 

Mutta kuitenkin, kaikki nautimme mm. teistä! Harva, tuskin kukaan, elää vain metsissä, tieverkon ulkopuolella. Ja varmasti useimpien mielestä mm. poliisi, koulutusjärjestelmä ja perusterveydenhuolto kuuluvat yhteiskunnan hoidettavaksi.

Ehkäpä tulisi siis palkita (KANNUSTIMENA siis) vuoden veronmaksajat kahdessa sarjassa: sekä henkilö että yhteisö/yritys.  Rahan pitäminen itsellään ja päivittäiskulutuksessa ei ole ainoa tavoiteltava asia, vaan sen kuluttuminen veroihin voidaan nähdä terveenä kuluttumisena, jota on aiheellista kannustaa - mutta loogisesti, sitä ei  voi kannnustaa rahalla, vaan jollain muulla tavoin.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Jaakko Juteinin runo Laulu Suomessa vuodelta 1816 on mielestäni itse asiassa sanomaltaan universaali ja tähänkin aikaan käypä teksti, vaikka voi kuulostaa korvaan "vanhakantaiselta". Teksti on kannustin, sen laulajalle, suomalaisella työntekijälle.

Teksti oli alunperin vain runo, mutta se yhdistettiin "täytelallatuksen" kera sopivaan suomalaiseen kansansävelmään, ja tämä yhdistelmä on tuttu sitten nimellä "Arvon mekin ansaitsemme".

Arvon mekin ansaitsemme
Suomen maassa suuressa,
ehk' ei riennä riemuksemme
leipä miesten maatessa;
laiho kasvaa kyntäjälle,
arvo työnsä täyttäjälle
jne...

https://fi.wikipedia.org/wiki/Laulu_Suomessa

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos

Eikö tuo periaate toimi monessa muussakin asiassa. Mikäli sinulla on sitä tarpeeksi/liikaa, se ei ole/tunnu niin tärkeältä, mutta jos sinulla ei ole sitä tarpeeksi/on liian vähän, niin se on tärkeää/hyvin tärkeää.

Esimerkiksi meillä ei ole vedestä pulaa, joten monesti se ei tunnu meille niin tärkeältä, tai emme osaa sitä arvostaa tarpeeksi. Kuitenkin paikassa jossa puhtaasta vedestä on pulaa se on hyvin tärkeä asia ja voi motivoida monenlaisiin toimiin, niin hyvässä kuin pahassa. Sama ruuan ja monen muun asian suhteen, kuten myös tuon rahan.

Oman kokemukseni mukaan ne jotka puhuvat, että raha ei ole tärkeä asia, tai ei merkitse mitään eivät kärsi sen puuttteesta, tai sen puute ei rajoita heidän elämäänsä. Mutta harvemmin sellainen, joka kärsii sen puutteesta, tai sen vähyys rajoittaa tai hankaloittaa heidän elämäänsä kertoo, että raha ei merkitse mitään tai, että sillä ei olisi merkitystä.

Mitä mieltä olet siitä, että meidän työelämämme on rakentunut niin, että monesti suurimmat tulot ovat siellä loppupäässä(oletuksena pitkä työura), kun vastaavasti monesti suurin tarve rahalle on huomattavasti aikaisemmin perheen perustamisen-asunnon vaihtamisen ym. myötä?

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Jani Lindroosille:

Kiitos kommentista. Siitä on tosiaan usein puhe mistä puute.

Olen sitä mieltä, että loogisen selkeyden vuoksi palkka pitäisi olla palkkio tehdystä työstä, ottaen huomioon sen vaativuus ja rasitus. Mutta että toisaalta sitoutumista yritykseen voidaan palkita perustellusti jollakin. Se että onko esim. kokemuslisä josta ikälisänä puhutaan kuinka perusteltu, sitä voi miettiä hyvinkin. Kokemuslisä on ala- eikä yrityskohtainen, sen järkevyyttä voi pohtia.

Se että työssäään voi edetä haastavimpiin tehtäviin ja siksi saada parempaa palkkaa, on loogisesti oikein, siksi en sitä vastusta, vaikka se taas voi johtaa kuvailemaasi tilanteeseen.

Kenties pankkien lainapolitiikalla ja sosiaaliturvan ratkaisuilla voidaan kompensoida esiintuomaasi ongelmaa - jos niin halutaan.

Toimituksen poiminnat